Kuukauden taitelija

Voitto Kantokorpi

Silmä näkee ja käsi tekee

2.2.2015

Kuvataiteilija Voitto Kantokorpea (s. 1935) voi työhistorialtaan luonnehtia kotimaassa menestyneeksi ja kansainvälisesti osallistuneeksi kuvanveistäjäksi. Jo lapsena hän asui Tanskassa ja Ruotsissa, niin liukkaasti maata muuttaen että ympäristön käyttökieli tahtoi tulla vähän viiveellä, ja osin tämä teki pojasta tuolloin enemmänkin tarkkailijan ja näkijän. Oma tila piti ottaa erilaisin käden töin ja taidoin.

Nyt 1960-luvun alussa Etelä-Pohjanmaalle muuttanut Kantokorpi sanoo halunneensa palata Helsinkiin, lapsuutensa ja opiskeluaikojensa kotikaupunkiin, teostensa kanssa, näkemään ne itsekin tässä intiimissä retrospektiossa.

Kantokorpi toteuttaa vivahteikkaasti veistäjien ikiaikaista tointa; silmä näkee ja käsi tekee. Hän on taitava piirtäjä, joka yltää pieteettisestä muodon hallinasta käden liikkeen ekspression ylös merkitsevään viivaan.

Keskeinen metodi, johon Kantokorpi palaa, vaikuttaa aktiolta, jossa hän löytää valmisesineen ja uudelleennäyttää sen veistoksena tai sen osana, siten että hahmon alkuperä joskus kokonaan lakkaa näkymästä. Tämä on totta hiertävä surrealistinen ele, taiteilijan keino paljastaa vähän enemmän. Kantokorven kerrottua teoksen Pitkät pojat reikäisistä lattaraudoista, joilla on säädelty padon yläreunan korkeutta, voi nähdä mielessään ylivirtaavan veden ja katsoa näitä veistokseksi tehtyjä ja ajateltuja osia noiden tapahtumien hiukan alakuloisina muistomerkkeinä. Aktion päätepiste on modernistinen kapea avaruutta vasten piirtyvä itsenäinen veistos, joka sisältää nämä muistumat ja teot. Ulkoreunoihin lisätyt piikit tekevät hahmoista teoksen nimen mukaisesti ihmisen ja hänen eleensä kuvan, joka estetiikan lisäksi, tarpeen vaatiessa pitää ja ottaa paikkansa kulloisessakin tilassa.

Modernismin perinteestä ammentava Kantokorpi on myös selkeästi sarjallisuutta käyttävä taiteilija. Tästä hyvä esimerkki ovat Shamaanin puutarhasta -nimiset veistokset, joissa voi nähdä suomalaisen symbolistin, surrealisti Simbergin vaikutteita. Nämä alitajunnan ansarissa kuiskailevat kukkaset ovat suorastaan kuin mielen sormenpäillä muovailtuja ötököitä, joiden voisi kuvitella muuttavan vielä itsekseen muotoaan aamuyön hämärissä.

Hilpeän ja vaarallisen ylitoden maisemissa liikkuvat mainion 70-lukulaiset Musta kevät, Japanin ihme ja Osasto G. Teoksen Musta kevät perisurrealistinen pää avautuu aikakaudelleen vertauskuvallisin alumiiniin valetuin orgaanisin muodoin, hillitysti poppia sivuten.

Hiukan sivummalla pikkuvitriinissä on otos Kantokorven taitavia ja ammattitaidolla tehtyjä mitaleita, joissa huomio muun muassa kiinnittyy yksityiskohtien hallintaan – esimerkiksi tekstin ja hahmojen osaava muovailu.

Näin nuoremman kollegan näkökulmasta Kantokorven näyttely ja henkilö ovat oiva muistutus siitä, miten katseen kohdistaminen ennalta-arvaamattomaan pitää tekijän valppaana ja iskukykyisenä tunnista ja vuodesta toiseen ja miten tärkeää taiteilijalle on muun puuhan ohessa vaania arjen murusia ylitoden maisemissa.

Heimo Suntio

kuvanveistäjä

tuunattu_2250

Bagdad sarja (I-VII), pronssi, betoni, teräs.

Lisää kuvia näyttelystä