Kuukauden taitelija

Kylli Koski "Kylli-täti"

Satutädin neljä uraa

7.8.2006

Neljällä vuosikymmenellä televisiossa satuja kertonut ja kuvittanut taidemaalari Kylli Koski (1906–1997) teki pitkän uran taidekasvattajana, taitelijana  ja kuvittajana sekä vielä eläkevuosinaan oman piirustuskoulunsa opettajana.

Aina elämänmyönteinen Koski on monen suomalaisen sukupolven lapsille se ainoa oikea satutäti.

Hänen satutädin uransa on osa suomalaisen television historiaa. Jo koelähetysten aikaan vuonna 1957 ruutuun haluttiin lastenohjelmaa. Suunnittelusta vastanneen toimittaja Osmo Visurin vaimo muisti entisen opettajansa sadunkertojan lahjat. Helsingin Tyttönormaalilyseon kuvaamataidon ja kaunokirjoituksen opettajana työskennellyt Koski vastasi tiedusteluun: ”En tunne lainkaan televisiotoimintaa, mutta jos pidätte minua sopivana siihen työhön, lähden mielelläni mukaan.” Jo ensimmäinen lähetys teki Teija Sopasen Kylli-tätinä esittelemästä 51-vuotiaasta Koskesta suositun. Työt televisiossa jatkuivat 1970-luvun taukoa lukuun ottamatta vuoteen 1995, jolloin nähtiin viimeinen joulusatu. Sitä seurasi noin 700 000 monen sukupolven katsojaa.

Kosken suosion takana oli hänen taiturimainen kykynsä yhdistää pienet tarinat kepein siveltimenvedoin syntyviin ilmeikkäisiin kuviin. Kansansatujen ohella hän sepitti paljon itse satuja.

Varsinaisen elämäntyönsä Koski teki kaikenikäisten taidekasvattajana. Kansakoulunopettajaksi Rauman Seminaarista 1928 valmistunut Koski jatkoi opintojaan Taideteollisuuskeskuskoulussa graafisen taiteen osastolla ja vielä uudelleen 1940-luvulla kuvaamataidonopettajaosastolla.

Hän toimi kansakoulunopettajana useissa kunnissa. Pätevöidyttyään kuvaamataidon opetukseen hän asettui kahden poikansa kanssa Helsinkiin ja toimi opettajana Normaalilyseossa ja Tyttönormaalilyseossa, opettajakorkeakoulussa sekä Juutalaisessa yhteiskoulussa. Perheen elatuksesta vastanneena yksinhuoltajana Koski hankki lisäansioita kesäisin piirustus- ja maalauskursseilla ympäri Suomea.

Vapaata ja luovaa työskentelyä rajoittaneet määräykset oppilaitoksissa sekä materiaali- ja resurssipula harmittivat Koskea. Hän haaveili omasta piirustuskoulusta, jossa voisi herätellä oppilaiden mielikuvitusta ja kehittää taitoja. Syksyllä 1963 toive täyttyi, ja Kylli-tädin koulu aloitti toimintansa Helsingissä. Jätettyään opettajantehtävät Koski keskittyi piirustuskouluunsa. Alun perin lasten taidekerhona alkanut koulu laajensi toimintaansa niin, että päivät kuluivat lasten kanssa askarrellessa ja iltaisin luokkahuoneen täyttivät aikuiset.

Vielä eläkeiässäkin Koski teki pitkän päivätyön lukuisten opistojen maalauskurssien opettajana sekä asiantuntijana useiden yritysten ja järjestöjen lasten kuvataidetapahtumissa. Hän veti pitkään Kuntokallio- Säätiössä ikäihmisten taidekursseja ja toimi vielä 1990luvulla sosiaali- ja terveysministeriön matkasaarnaajana puhumassa vanhusten luovuudesta.

Koski teki taiteilijadebyyttinsä Helsingissä vuonna 1931 Suomen Taidegraafikoiden näyttelyssä. Hän haaveili jo tyttösenä taitelijaurasta, mutta äidin ja tämän kahden sisaren tiukassa kasvatuksessa Kyllin edellytettiin hankkivan naiselle sopiva ammatti. Taidegraafikoksi opiskelemaan hän pääsi valmistuttuaan ensin kansakoulunopettajaksi. Koski on tunnettu ennen kaikkea herkistä akvarelleistaan sekä ihastuttavista satukuvituksistaan. Mieluisimpia kuvitusaiheita olivat eläimet ja erityisen luonteikkaita olivat hänen kissamaalauksensa. Koski piti yllä taitojaan maalaamalla tai piirtämällä lähes päivittäin kuolemaansa saakka.

Leila Timonen

Satama

Satama, 1977, akvarelli.

Lisää kuvia näyttelystä