Kuukauden taitelija

Pirkko Nukari

Osamme luonnossa

6.9.2010

Kuvanveistäjän ammatti on ollut perinteisesti miehinen, mutta Suomessa ei onneksi ole tarvinnut pitkään aikaan kiinnittää erityishuomiota siihen, että naispuolinen kuvanveistäjä pitää näyttelyn. Yksi syy tähän on se, että meillä on jo kauan ollut tekniikoiden ja välineiden suhteen niin kovan luokan naispuolisia mestariveistäjiä. Yhteen näistä pioneereista saamme tutustua Galleria Ortonin syyskuun näyttelyssä.

Pirkko Nukari (s. 1943) on vienyt klassista pronssiveistoa uusiin ulottuvuuksiin sekä muotokielen että myös patinoinnin suhteen. Hänen käsissään raskas metalliseos kokee aina yhtä vakuuttavasti sen kaikista ihmeellisimmän muodonmuutoksen, joka kuvanveistoa parhaimmillaan leimaa: aine muuttuu aineettomaksi, raskas ja staattinen aine saa kuvanveistäjän maagisen taituruuden kautta uusia aineettomia ulottuvuuksia, mukaan tulee muun muassa sellaisia abstrakteja asioita kuin liike ja aika.

Nukarin käsissä kyse on tavallaan vielä monimutkaisemmasta muodonmuutoksesta kuin abstraktin veistäjän käsissä. Nukari nimittäin tekee tuon maagisen kosketuksen figuratiivisen taiteen ja varsin konkreettisen luonnonkuvaamisen kautta. Hänen teoksissaan saattaa liikkeen ja tasapainon tai sen järkkymisen lisäksi olla sellaisiakin ulottuvuuksia kuin kulloinkin luonnossa vallitseva lämpötila. Nukari nimittäin osaa kuvata esimerkiksi kylmissään kyyhöttävän linnun niin, että katsojakin tuntee väristyksiä. Mutta hänen muovaamansa lintu oksalla ei ole koskaan pelkkä luonnonmukainen kuva linnusta, vaikka se onkin näköinen. Se on näköinen osittain sen takia, että Nukarilla on myös biologinen tausta – hän nimittäin aikoinaan kävi henkien taistelua biologian ja kuvanveiston välillä – ja sen takia, että Nukari tekee koko ajan luonnoksia havainnosta. Mutta teoksissa ei ole koskaan kyse sen paremmin luonnontieteellisestä havaintotaulusta kuin mistään postikorttimaisen sievästä näköiskuvastakaan. Nukarin teoksissa on aina jotain enemmän: niissä on taiteilijan kädenjälki, taiteilijan tulkinta, joka useimmiten sijoittaa sen näennäisen pienen ja yksinkertaisen aiheen paljon laajempiin yhteyksiin. Kollega Inari Krohn on osuvasti todennut hänen työstään: ”Materiaali on tietyllä tavalla ylittynyt. Kysymyksessä on ilmaisu, joka vie perimmäisiin kysymyksiin, omaan osaamme luonnossa, ekologiseen tietoisuuteen.”

Otso Kantokorpi

p-nukari-003

Lahopuu, 2008, pronssi.

Lisää kuvia näyttelystä