Kuukauden taitelija

Leonhard Lapin

Merkillisen systemaattista taidetta

3.3.2008

Virolaisen uusavantgarden ja neuvostoaikaisen toisinajattelun grand old man, Leonhard Lapin (s. 1947) jaksaa monivaiheisesta urastaan huolimatta innostua uusista asioista. Istumme tallinnalaisessa taiteilijakahvilassa, kun pyydän häntä miettimään uransa keskeistä tematiikkaa: ”Olen aina ollut kiinnostunut merkeistä ja niiden systeemeistä – myös eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Minua kiinnostaa merkkien vaikutus reaalimaailmaan, elämään ja aikaan…” Ja uusia merkkikieliähän syntyy koko ajan.

Lapin valmistui Viron Taideinstituutista arkkitehdiksi vuonna 1971, mutta keskeisin osa hänen tuotannostaan muodostuu kuvataiteesta – ei myöskään kannata unohtaa sitä, että hän on ollut monipuolinen taideteoreetikko sekä myös Albert Trapeez -niminen runoilija. Häntä onkin joskus nimitetty ”orkesteriksi”.

Lapin oli neuvostoliittolaisen kulttuuripolitiikan kriitikko, mutta ei uudelleen itsenäistyneen

Viron pinnallisuus ja brutaali kapitalismikaan saa häneltä osakseen sääliä. Eikä ole syytäkään. Neuvostoaikana moni hänen arkkitehtoninen suunnitelmansa jäi toteuttamatta, mutta nyt niitä harvoja toteutettujakin on alettu jo purkaa. Lapin kertookin, että juuri viime viikolla hänen Kirovin kalastuskolhoosin keskukselle Viimsiin suunnittelemansa ”keinotekoinen maisema” Punainen Pompeji purettiin uuden omistajan toimesta.

Mutta henki taitaa silti olla materiaa tärkeämpää. Lapin palaakin mielellään 1900-luvun venäläiseen avantgardeen, joka tarjoaa edelleenkin hyvän muistutuksen ”taiteen vapaudesta ja ideoiden ryöppyämisestä”. Sellainen henkinen vapaus ei taidemaailmassa ole useinkaan ollut vallalla. Eivätkä ideat aina tarvitse konkreettista toteutusta. Lapin muistuttaakin Vladimir Tatlinin III internationaalin monumentista eli ”Tatlinin tornista”, joka toteutettiin vain paperilla. ”Tatlinin torni on vaikuttanut minuun paljon enemmän kuin moni konkreettinen rakennus.”

Pinnallisuutta inhoavaa Lapinia kiinnostavatkin lähinnä materian takana olevat ideat. Hän kokee taiteen tehtäväksi tutkailla pinnan alla piileviä ”salaisia prosesseja”, joista se parhaimmillaan kykenee tuomaan ainakin osan esiin. Hän vertaa arkielämää aikakauslehteen – joista hän myös hankkii materiaaleja kollaaseihinsa – ja taidetta romaaneihin ja runoihin, jotka kertovat asioista pinnan alla. Siksi hän onkin aina ollut kiinnostunut muista taiteilijoista ja taiteenlajeista. Kun kysyn katsojan roolista, hän korostaa sitä, että ”on oltava jatkuvasti utelias.”

Mutta osaa Lapin arvostaa materiaakin. Hän on jatkuvasti kerännyt vanhaa puumateriaalia, jolle hän kykenee taiteensa kautta antamaan uuden elämän.

Hän arvostaa myös käsityötä vaikka onkin valjastanut taiteensa käyttöön uudemmankin teknologian, muun muassa digitaalisen kuvamaailman.

Usein sarjallisesti ja varsin systemaattisesti työskentelevässä Lapin korostaa, että ”sarjojen avulla voi tarkastella idean kantavuutta ja toisaalta mahdollistaa erilaisia kehityskulkuja, jotka lähtevät puun kaltaisesti orgaaniseen kasvuun.”

Otso Kantokorpi

img_0041

Jeesus Kristus Superstar II, 2006, kollaasi.

Lisää kuvia näyttelystä