Kuukauden taitelija

Mika Karhu

Meissä on valta

31.10.2005

Mika Karhu puhuu paljon ja vakavaa asiaa, hän jaksaa olla mieltä. Välillä sentään ilkikurinen naurun käkätys katkoo kaikista asioista löytyvien valtasuhteiden analyysin. Saman henkisiä ovat Karhun hiilipiirroksetkin.

Piirros on olemukseltaan mustavalkoinen, poleeminen ja selväksi tekevä väline, juuri Karhulle sopiva; hänen kuvissaan hiilenmusta usein kuvaakin nykyaikaista uhkaavaa väkivallan välinettä selkeää taustaa vasten. Mutta tästä mustavalkoisesta maailmankuvasta löytyy sävyjä ja toisiinsa kytkeytyviä viivoja. Kiihkeä ja poleeminen ei olekaan yksinkertaista, se on vaativaa ajattelua.
Asioiden selvittämiseksi Karhu voi lähteä kokeilemaan ideoitaan sumeilematta myös miten uusimmilla tekniikoilla. Suklaasta tehty luonnollisen kokoinen Hornet-hävittäjä näyttää omalla absurditeetillaan miten absurdi koko ”luonnollinen” kuvamaailmammekin on: ”Onhan Hornet –hävittäjä ulkonäöltään hirveän harkitun hienon näköinen, orgaaninen, seksikäs – todellista aikamme huippumuotoilua. Ja kun katsoo siitä tehtyjen lelujen määrää, niin on aika selvää, että yksi maailman voimakkaimpia tuhovälineitä on saatu arkipäiväistettyä ja tehtyä jotenkin kaikille läheiseksi.”

Karhu näkee kuvataiteen merkityksen keskustelussa, asioiden hahmottelussa. Hän ei ole kiinnostunut henkilökohtaisten asioiden tunnustamisesta, eikä näin ollen usko että sellainen olisi ainoata tärkeää taidetta. Mutta hän ymmärtää sen silti – kommenttina keskusteluun.

Mika Karhu kokee olevansa poliittinen taiteilija, mikä kai vaatii sen, että muistaa monen eri asian vaikuttavan ihmisen ikiomaan olemiseen. Kuten taiteilijana olemiseenkin: ”Kaikkeahan nyt hyperindividualistisena aikana voi tehdä, mutta taidetta siitä tulee vasta sitten kun tekemisellä on yhteisöllistä vastinetta. ”Karhun teokset pyrkivät siis muistuttamaan, että esimerkiksi intiimitkin kokemukset ovat vain olosuhteiden ansiosta mahdollisia – tai mahdottomia: ”Haluan kuvata niitä ei-sanallisia taustaemootioita, minun ihmisyyteeni vaikuttavia taustatekijöitä.”

Siksi kai Karhun piirroksissa niin usein olioiden ruumiista kasvaa ulokkeita, lankoja toisaalle, toisiin ruumiisiin tai esineisiin. Oliot ovat irrottautumassa toisistaan, mutta jäävät kytköksiin. ”Piirrosten suuri koko on myös aivan tietoinen valinta, niin ettei niitä voi helposti ohittaa. Ehkä näinä aikoina se herättää vastarintaakin katsojassa, että ne liian aggressiivisina häiritsevät intiimiä kokemusta.”

Karhu haluaa osoittaa kuinka valtavan paljon erilaiset ympäröivät kuvat meitä aivan sallitusti häiritsevät, kuinka ne meissä pitävät valtaansa. Jos Karhu noita kuvia hiilellään hahmottelee, ei häiriön syy voi olla hänessä. Hiilellä piirtäminen on oikeastaan piirrettävän asian piirittämistä: piirretty, ja siten esiin manattu häiritsijä, menettää vähän valtaansa meihin.
Pessi Rautio

 

Näyttelykuvien päivitys kesken