Kuukauden taitelija

Nina Räty

Lautanen täynnä

9.1.2006

Niina Rädyn maalaukset ovat samaan aikaan tiiviin täysi ja merkillisen tyhjiä ja avoimia. ”Haluan, että maalauksen tila on kuin näyttämö tai lautanen, johon on aseteltu asioita esille.”

Vaikka maalaakin ihmisiä ja heidän sattumanoloisia tilanteitaan, Räty haluaa kuitenkin maalata ”asioita”, hän asettaa itselleen tietyn esisuunnitelman, teeman, kuten ”julkiset tilat”, ”juhlat” tai ”kesä”. Rädyn tavoite ei suinkaan ole yksittäisten tapahtumien muisteleminen, vaan sen näyttäminen, millaisia meitä kaikkia yhteisesti määrittävät tilat ja tilanteet ovat. Tilanne siis on ylivoimaisempi kuin yksittäiset tilanteessa olijat. Siispä Rätykin hahmottaa ja rakentaa ihmisensä asetelmiksi, valikoimalla asetelmien elementtejä kuin hedelmiä tai ruukkuja, yhden vaikkapa aikaisin aamulla syntyneestä mielikuvasta ja toisen vanhan valokuvan palaset, jossa ihmisellä oli mielenkiintoinen asento.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi Räty maalaa nuo maalauksensa, lautasensa, ”perinteisesti ajateltuna varmaan aivan yli, tukkoon”. Räty rakastaa öljymaalauksen mahdollisuutta hitaaseen maalikerrosten rakentamiseen: ”Kun kerran maalataan, niin sitten maalataan kunnolla”. Rädyn maalauksen tyhjännäköinen tila on sentään täynnä maalia, merkityksen rakentajaa. Silloin kuva kertoo kuinka paksu, kerroksellinen ja tukahduttava, mutta parhaimmillaan myös täyteläinen meitä määrittävänäyttämö tai lautanen on. ”on hienoa kuinka asiat ikään kuin ilmestyvät sieltä kerrosten takaa.”

Eikä Rödyn ihmisillä ole kasvoja – juuri siksi ei, että Räty ei maalaa Jaria, Niinaa, Teroa tai Aliisaa, vaan meitä kaikkia. Mutta kun tarkkaan katsoo, niin huomaa, että Räty ei maalaa pelkkää ei-ketään, pelkkää olematonta naamataulua, ”muutenhan niistä tulisi kaikista saman näköisiä palloja”. Alla on tietyn ihmisen kasvot, jotka maali on peittämällä pehmentänyt ja yleistänyt.

Persoonallisuus on olemassa, jossakin, mutta sen yli käy yhteisen tradition pehmentävä tuuli, maalauksessa maalauksen traditio samalla lailla kuin maailmassa ihmistilanteiden traditio. Ehkä vain tämän meitä määrittävän sosiaalisen ja tilallisen olemisen mekaniikan taika ihmisellä on sentään mahdollisuus edes joskus vähän ymmärtää toista ihmistä. Kun tälle samalle lautaselle meidät on joskus kaikki laitettu.

Pessi Rautio

Näyttelykuvien päivitys kesken