Kuukauden taitelija

Outi Heiskanen

Kuvilla oma tahto

toukokuu 2002

Joku todellisuudesta vieraantunut voisi väittää, että Outi Heiskanen pakenee maailmaa omaan satumaailmaansa.

Tätä myyttiä Heiskanen itsekin vähän pitää yllä, koska hän näkee pelin todellisena. Hän on piirtänyt hahmojaan ja ties kuinka kauan, ja puhuu niistä niin kuin joilla on oma tahto. Ei Heiskanen pakene, hän sulattaa elämään tämän taiteeksi joskus haukutun toiminnan. ”Mun tehtävä on hämmentää puuroa pikemminkin kuin erotella”.

Hämmentämistä Heiskasessa on paljonkin. Vaikka hänen olionsa ovat ensi näkemällä kuin mielikuvituksesta, ei niitä jostain syystä lopultakaan tee mieli pitää sellaisina, satuolioina. Heiskanen väittääkin piirtävänsä kaikki hahmonsa luonnosta, havainnoista. Madeiralta hän löysi tänä vuonna espadan, paikallisen pikku kalan, joka on sama olento kuin eräs ”lippalakkipäinen ukko joka hengaili baarissa”. Kalan lötkeys ja ukon lötkeys sulivat yhteen kuvaan.

Toisaalta Heiskanen hämmentää painamalla monia laattoja eri ajoilta samalle paperille, syntyy uusia kuvia, jotka ovat samoja vanhoja. Eri hahmot vain kohtaavat toisensa erialisissa tilanteissa, ihan niin kuin elämässä. Mutta silkan sattumanvarainen ja spontaani ei Heiskanen kuitenkaan ole. Hän järjestää usein piirroshahmojaan myös symmetrisiksi täsmällisiksi kaavioiksi ”tommosiksi täyshierarkiasysteemeiksi”.

Heiskanen katselee maailmaansa missä ”perheet lisääntyy, sukupolvet kasvaa, joku putoaa, jostakin katoaa palasia. Helposti syntyy sukuja, heimoja ja kansoja. Tämä porukka järjestyy ja hajoaa. Se on oikeastaan jatkuvaa vallankumousta”.

Ei Heiskanen maailmaa pakoon mene, sillä kuvat ovat myös rakenteeltaan yhtäläisiä siihen, kuinka hän näkee nykymenon. Hänen maailmassaan on hänen omien sanojensa mukaan ”aika paljon kurjia ja aika paljon anarkisteja”. Maailmankuva ja –tilanne heijastuvat, eivätkä ne aina ole pelkästään kivoja ja söpöjä.

Kaiken tämän mahdollistajana on tietysti Heiskasen armoitettu piirtäjäntaito, hahmon, eleen tai ilmeen vaivattoman tuntuinen havaitsemiskyky. Kun piirtämistaito ja havaintotaito on sisäistynyt toiseksi, tai ensimmäiseksi luonnoksi, niin silloin ei mikään ihme, että kuvat ja hahmot tuntuvat syntyvän vähän kuin omasta tahdostaan, että ne tekevät heti omat ratkaisunsa.

Heiskanen sanoo, että häneltä puuttuu kaikki työskentelyrutiini. ”En taatusti työskentele tasaisesti, vaan vasta äärimmäisessä hädässä”. Työt tosiaan kuin vaativat tulla tehdyksi.

Kun työt vaativat, on taiteilijan oltava vähän varuillaan. Heiskanen on ikään kuin vähän ihmeessä tämän touhun kanssa: ” Kun kuvalla on kuvan lait. Se vangitsee tuo neliö. Minä pyrin etten nuku tuonne kuvan sisään. Minä tunnen kauhua sitä luovuutta kohtaan. Mun veli, joka on insinööri, sanoi että uudessa koneessa voi olla korkeintaan 20 prosenttia luovaa elementtiä, muuten se ei toimi. Ajatellaan vaikka Vincentiä. Henkihän sillä meni, kun se oli niin luova.

Pessi Rautio

Näyttelykuvien päivitys kesken…