Kuukauden taitelija

Erkki ja Pilvari Pirtola

Isä, poika ja lampun henki

7.5.2012

Taiteilijan ammatti on usein periytyvä. Tätä on turha mystifioida geeniperimällä: kyse voi olla yksinkertaisesti siitä, että taide on taiteilijaperheessä luonteva kasvualusta – ei jotain outoa, jota jotkut erityiset henkilöt muualla tekevät.

Elämäntavoillakin on usein taipumus periytyä, ehkä jonkinlaisen mallioppimisen kautta. Tuskin on siis niinkään ihmeellinen sattuma, että suomalaisen taiteen ikianarkistin ja oman tiensä kulkijan, monipuolisen Erkki Pirtolan (s. 1950) pojasta Pilvari Pirtolasta (s. 1978) tuli myöskin varsin monipuolinen tekijä taiteemme kentille.

Erkki Pirtola on tullut tunnetuksi sekä kuvataiteilijana että kriitikkona ja myös taide-elämämme ahkerana dokumentoijana. Hän ei ole juurikaan viihtynyt establishmentin taidekekkereissä vaan on tutkinut ennen kaikkea marginaalia: hän on muun muassa yksi niistä keskeisistä tekijöistä, jotka ovat tehneet tunnetuksi suomalaista kansanomaista luovuutta, ns. ITE-taidetta. Pirtola on myös tottunut toimimaan toisin kuin yksilöllistä luovuutta ja jopa neromyyttiä korostava taide-elämä – hän on toiminut erilaisissa yhteisöissä ja taiteilijaryhmissä, kuten legendaarinen Ö-ryhmä, joka piti ensimmäisen näyttelynsä Lepakossa vuonna 1979. Pirtola on myös on kuratoinut runsaasti näyttelyitä ja opettanut nuoria, muun muassa omassa ”liikkuvassa taidekoulussaan”.

Koko uransa ajan Pirtola on myös tehnyt kuvaa, mutta ei hän ole juurikaan piitannut omasta uranhoidostaan. Vaikka hän onkin jo varsinainen legenda, ei hänen omia teoksiaan ole kovinkaan usein nähty yksityisnäyttelyissä. Niinpä Galleria Ortonin näyttely onkin todellisuudessa aika harvinaista herkkua.

Pilvari Pirtola on puolestaan valmistunut Kuvataideakatemiasta, mutta ei hänestäkään kovin akateemista taiteilijaa tullut. Hänellä on selvästikin samanlainen voimakas lampun henki kuin isällään. Voimaa ja energiaa on paljon ja tavattoman moneen suuntaan. Pirtola on tunnettu piirtämisen ja maalaamisen lisäksi videoiden ja kokeellisten filmien tekijänä – yksittäisiä nimekkeitä on lyhyestä urasta huolimatta jo parisataa. Hän tekee myös musiikkia, sekä omia kokeellisia nauhojaan että useammankin bändin jäsenenä. Pirtola on idearikas kierrättäjä, ja niinpä siirtolavalta löytynyt mekaaninen laite saattaa löytää itsensä nopeasti osana taideteosta. Myös maalauksen tai monotypian taustana voi toimia yhtä lailla satunnainen kierrätysmateriaali. Isänsä tavoin nuorempi Pirtola on myös aktiivinen aikansa kommentoija ja valppaasti taidemaailmaa seuraava keskustelija.

Isän ja pojan tyylistä ei välttämättä tarvitse etsiä yhtäläisyyksiä, mutta ainakin heidän häkellyttävä energiansa ja monipuolisuutensa on yksi yhdistävä tekijä – sekä säännöistä piittaamattomuus, joka on aina ollut keskeinen hyvän taiteilijan tunnusmerkki.

Otso Kantokorpi

_sydanpuoli

Sydänpuoli, 2010, maalaus (Erkki Pirtola)

Lisää kuvia näyttelystä