Kuukauden taitelija

Piilon Immi

”Immi läiskii ilokseen”

29.9.2010

Akateemikko, taidegraafikko Outi Heiskanen (s. 1937) toi Galleria Ortoniin nähtäväksi suojattinsa, Piilon Immin (s. ?) töitä. Heiskanen on aina suhtautunut kriittisesti taidemaailman rajoihin ja on arvostanut myös kouluttamatonta kansanomaista luovuutta: ”Jos ihminen osaa leipoa, ommella tai vaikkapa vain leikata leipää – tehdä käsillään jotain, osaa hän myös tehdä taidetta.”

Heiskanen on jo pitkään ollut suomalaisten suuresti rakastama taiteilija, mutta osaa hän itsekin rakastaa ja rakkauttaan myös jakaa – esimerkiksi käyttämällä arvovallan mukanaan tuomaa mahdollisuutta painottaa taiteen demokraattisuuden vaatimuksia. Piilon Immin tuominen laajemman yleisön tietoisuuteen on tästä vain yksi esimerkki.

Heiskanen on tunnettu monipuolisesta yhteistyöstään useiden erilaisten – myös nuorempien, vasta uraansa aloittelevien – taiteilijoiden kanssa. Mestari K:n (= Pentti Kaskipuro) monivuotisena oppilaana ja kollegana tunnettu Heiskanen on itsekin toiminut pitkään esikuvana, opettajana ja erilaisten monitaiteellisten projektien primus motorina. Hänen ateljeessaan on moni taiteilija päässyt kokemaan aiemmin tuntemattomia tapoja kanavoida luovuutta.

Heiskanen ei ole koskaan myöskään vierastanut ns. ITE-taidetta. Hän nyrpistele edes moottorisahaveistoksille vaan haluaa hankkia sellaisiakin nyt vanhemmilla päivillään takaisin hankkimaansa lapsuudenkotiin Vehmaalla.

Juuri Vehmaalla Heiskanen tutustui myös Immi Piiloon, ”kunnanhoidokkiin” jonka kanssa hän lapsena vietti aikaa hiekkakasalla kotinsa lähellä. Heiskanen muistaa ajan, jolloin ”sodanaikainen puute pakotti käyttämään paperista valmistettuja kenkiä, jotka kihnuttivat akillesjänteen miltei poikki”. Kouluun asti ei päässyt, mutta palokunnantalon edessä olevalle hiekkakasalle pystyi sentään konttaamaan. Ja siellä oli ystävänä Immi, jonka kunnannaiset jostain syystä toivat aina paikalle.

Sitten myöhemmässä vaiheessa Heiskaselta kysyttiin, että haluaisiko hän lähteä Ruotsiin sotalapseksi, jos vaikka Suomi menettäisi itsenäisyytensä. Ei halunnut pieni Outi pois kotoa. Mutta Immi sinne ilmeisesti lähti, koska häntä ei enää vuosikymmeniin näkynyt.

Heiskasen taiteilijanura on vienyt hänet usein Ruotsiin, ja sieltä Immi yhtäkkiä putkahti esiin. Akateemikko ihastui Immin vapauteen ja linjattomuuteen: ”Immi läiskii ilokseen.”

Heiskasen mukaan ”itseilmaisun oikeus on kaikilla”, ja toisaalta ”akateemikon homma on itseilmaisun kannustaminen”, ja niinpä hän halusikin tuoda Immin töitä laajemminkin katsojien iloksi ja rohkaisuksi. Immi on maalari, joka ei välitä mistään modernismin sääntöjärjestelmistä eikä myöskään oman tavaramerkkimäisen käsialana kehittämisestä. Hän maalaa sellaisella paletilla kuin huvittaa ja sellaisia aiheita, jotka mieleen kulloinkin juolahtavat. Teoksia luonnehtii tunnistettavan kädenjäljen sijaan luovuuden rajattomuus ja maalaamisen ilo, jota akateemiset sääntöjärjestelmät eivät kykene kahlitsemaan.

Heiskanen tietää ihan oikeasti, että meissä kaikissa piilee pieni Piilon Immi – ehkä hänessä itsessäänkin.

Otso Kantokorpi

lappakorva

Läppäkorva, 2010, akvarelli/guassi.

Lisää kuvia näyttelystä