Kuukauden taitelija

Anssi Törrönen

Ihmisiä maalaustilassa

2.5.2005

Anssi Törrösen teoksiin on ilmestynyt ihmisiä ja tilanteita monen vuoden ”möykkymaalausten” tekemisen jälkeen. Noita ihonväristä poimuilevaa pintaa kuvaavia maalauksia saattoi tuijottaa pitkään, ilman että koskaan tuli täysin varmaksi siitä, oliko siinä kuvattu jokin ruumiinjäsen, vai oliko se pelkästään abstraktiota. Ei oikeastaan ollut helppoa sanoa edes mikä tuon kuvapinnan korrekti etäisyys katsojasta olisi ollut. Mittakaava meni ihmeelliseksi.

Abstraktion ja esittävän yhdistelmä kiinnosti Törröstä aiemminkin. Hän rakensi asetelmia, joiden mukaan hän sitten teki aivan perinteisen havaintoon perustuvan maalauksen keinoilla täysin abstrakteja teoksia.

Ja nyt ollaan siis ihmisissä, havaintoon perustuvan maalauksen keinoin tehdään esittävää. Ihan niin kuin perinteisesti. Mutta Törrösen maalausten oleellisin ei sittenkään ole esitettävässä aiheessa, vaan jossakin fyysisemmin läheisemmässä, itse maalauksessa. ”Yritän välttää tarinaa kuvassa. Nämä kuvat ovat paremminkin tilanteita, joissa kyllä on oltava vahva psykologinen tuntu.”

Oleellista on sekin, että Törrönen sanoo siirtyneensä figuratiivisiin maalauksiin, jotta hän voisi nauttia enemmän maalauksesta, uuvuttavaa tasaista puurtamista vaatineiden ”möykkymaalausten” jälkeen. Itse maalausprosessissa on siis oikeastaan tekemisen Törrösen alkuperäinen alkusysäys ja myös lopullinen tähtäyspiste. Maalausprosessin oma tarina on se tarina, joka kuvassa on.

Mutta eivät kuvien hahmot turhia ole, nyt aiheuttavat Törrösen mukaan muun muassa sen, että ne katsovat nyt kohti katsojaa, kun ennen katsoja yksinään katsoi kohti maalauksen pintaa ja sen takana ollutta tilaa.

Pessi Rautio

hieroja

Nimetön, 2004, öljy MDF -levylle.

Lisää kuvia näyttelystä