Kuukauden taitelija

Heimo Suntio

Ihmisen tehtävä

31.1.2005

Vaikka se oudolta voi tuntua, on jollain lailla ymmärrettävää, että Heimo Suntio teki aikanaan konstruktivistisia maalauksia. Konstruktiivinen maalaus harkitaan ennen tekemistä, rakennetaan huolella, eikä siinä ”antauduta ekspressionismin paheille.” Sellainen työskentely Suntiota vieläkin kiinnostaa.

Suntio joutui konstruktivismissaan umpikujaan. Uusi suunta kaikkine ilkikurisuuksineen, monipuolisuuksineen ja miksei monimutkaisuuksineenkin löytyi, kun hän vuokrasi joksikin aikaa maalta vanhan kaupan alakerran ja alkoi rakennella töitä niistä materiaaleista mitä sieltä löytyi. Mutta tämänkin jälkeen Suntio yhä harkitsee ennen tekemistä, rakentaa huolella, eikä antaudu ekspressionismin paheille.

Suntiolla on ”ideakansio”, jonka muistiinpanoista hän hakee ja yhdistelee erilaisia merkillisenkin tuntuisia yhdistelmiä. ”Ideoiden tekeminen on se hauska osa, kun siinä ei tarvitse vielä tehdä sitä duunia.” sanoo Suntio, mutta en aivan usko, että hän silti täysin inhoaisi työskentelyä, sen verran positiivisen työteliään vaikutelman mikä tahansa Suntion teos luo.

Työteliäisyydestään huolimatta Suntion töissä on suuri määrä poeettisuutta. Suntion tuotantoon tuo ekspressio eli ilmaisu syntyykin kai monien erilaisten kulttuuri traditioiden törmäyksestä. Suntio viittaa tarvittaessa kirjallisuuteen tai vaikka musiikkiin, valokuvat taas ovat kuin elokuvallisia kohtauksia, joita tehdessään Suntio johtaa suurta avustajien, kuvaajien, lavastajien ja puvustajien tekijäjoukkoa kuin elokuvaohjaaja. Suntio maalaa, piirtää, kirjoittaa, valaa pronssiin, rakentaa puusta, tekee kaikesta kaikkea. Tämän taustan monipuolisuuden kanssa käsi kädessä yhteen teokseen voi joutua sulaan sopuun huumoria, älyllisyyttä ja traagisuutta, pöhköyttä ja vaaran tuntua.

Suntio rakentaa näin töihinsä aivan tietoisesti monia kerroksia ”että niistä voisi ehkä löytää vielä viiden vuoden jälkeenkin jotain uutta.” Samalla monet kerrokset tekevät sen, että itse kukin voi löytää itselle ymmärrettävimmän paikkansa, josta käsin työtä saattaa lähestyä.

On ikään kuin Suntio viestittäisi töittensä huolellisesti rakennetulla moniselitteisyydellä, että maailmaakin voi ja sopii lähestyä, vaikka kaikkea ei heti ymmärtäisikään. Ihmisen on vain kerta kaikkiaan ajateltava paljon, on rakennettava omia kerroksia. Merkitystä on tehtävä.

Pessi Rautio

V_PARANN

Lautturi, 2003, valokuva, lasi ja pronssi.

Lisää kuvia näyttelystä