Kuukauden taitelija

Helge Riskula

Freud ja kaiken selitys

7.5. – 1.6.2018

Kuraattori Otso Kantokorven puhe kuvataiteilija Helge Riskulan näyttelyn avajaisissa 7.5.2018

(kirjoitettu suoraan tekstiksi tilaisuuden videotallenteesta)

…mä ajattelin nyt kun on kevät ja mulla on kepeä mieli niin mä oon joskus luvannut, että mä puhun lyhyesti – niin nyt mä aion puhua lyhyesti. Ihan oikeesti. Siihen on tavallaan psykologinen ja psykiatrissävyinen syy, koska mä en halua puhua Freudista ja tässä ei ole mitään muuta suurin piirtein kuin Freudia. …niin ei mulla sitten hirveesti oo puhuttavaa sitten jää. Syy miksi mä en halua puhua Freudista on se, että mulla on niin sanotusti rankat defenssit. Se menee semmoselle alueelle, jossa mä joutuisin miettimään isääni ja äitiäni. …ja kaikkea muita semmoisia asioita. En halua tehdä sitä. Sen takia otankin Helgen vaikka hän onkin varsin hengissä niin – historiallisena henkilönä. Tää on mulle sillä tavalla henkiläkohtaisesti ilonen asia, että itsellänikin kun tätä ikää on niin pääsen jotenkin nostalgisesti palautumaan nuoruuteeni. Helge Riskula on yks niistä taiteilijoista, jotka on niinku musiikista tai popmusiikista puhutaan joskus, että joku kolahtaa. Niin Helge on kolahduttanut minua jo 70-luvulla, kun olin nuori opiskelija. Ihastuin häneen – hän oli silloin tunnettu taidegraafikkona. Ihastuin hänen töihinsä siis joskus 70-luvun lopulla. Hän oli realistinen taidegraafikko, mutta ei niin kutsuttua sosialistista realismia. Hän ei tehnyt heroisia työläiskuvia vaan hän teki niin sanotusti kriittistä realismia, joka tutkaili yhteiskuntaamme monin tavoin. Syrjäytymistä – siis aika ennakoivasti. Syrjäytymistä, katuväkivaltaa ja tämän kaltaisia asioita …ja niille Ortonin kanta-asiakkaille, jotka on paikalla niin voisin muistuttaa, että itseasiassa yksi ortonilainen edesmennyt Mikkosen Tapsa oli Helgen opiskelukavereita. Helge oli mukana siinä rintamassa, jossa suomalainen grafiikka koki ison murroksen. Eli Helge myös rupesi siinä varhaisessa vaiheessa tekemään värigrafiikkaa sen pienen piiperryksen sijaan, joka meille monelle vieläkin on taidegrafiikan ydin. Jos en nyt ihan väärin muista niin Helge teki sitä jopa niin, että ei hän varmaan päässyt kaikkiin näyttelyihinkään mukaan sen takia, että hän teki väärän näköistä grafiikkaa. Nyökkää, jos olen oikeessa. Hän nyökkäsi. Olemme siis tekemisissä varsinaisen legendan kanssa jo. Sittemmin Helge on tehnyt kaiken näkösiä asioita – veistoksia, installaatioita, maalauksia, piirustuksia, kollaaseja, joita nyt voimme tässä tutkailla. Pääsen lyhyesti Freudiin, mutta vain lyhyesti. Niinku lupasin. Eli melkein voisin sanoa, että emme ole katsomassa freudilaista näyttelyä kuitenkaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Vaan ehkä pikemminkin semmosta kulttuurihistoriallista, taidehistoriallista luotausta siihen miten Freud on meidän maailmassamme ollut. Melkein uskaltaisin sanoa, että Helge edelleenkin pureutuu kriittisesti aiheeseensa – elikkä tätä voi katsoa myös Freud kriittisenä näyttelynä. Nyökkää, jos olen oikeassa. Hän nyökkää. Se mikä tässä on mun mielestä kiinnostavaa on se siis, kuten kaikki varmaan aika nopeasti huomaa niin Helge on humoristi. Mutta ei semmoisella tavalla, että olisi kyse nokkelista vitseistä. Yks Freud mikä on oikeesti muhun tietenkin vaikuttanut on Vitsi ja sen yhteys piilotajuntaan, joka ilmestyi viime vuosisadan alulla. Ja Helgen käsitys huumorista on selkeästi Freudin käsityksen vastainen. Freudhan on siis niitä henkilöitä jota eri huumorin teorioissa luokitellaan semmoseksi, joka on aika pitkälle vastuussa tästä niin sanotusta huumorin huojennusteoriasta. Elikkä siis siitä miten huumori, nauru vapauttaa ihmisessä olevaa ylimääräistä energiaa ja tuottaa siten huojennuksen. Helge on aika roisi jätkä niin ehkä voisin verrata tähän, että vähän niinku paskalla kävis. Ja se on jotain miten Helge ei kuitenkaan lähesty tätä huumorimaailmaa. …se on pikemminkin …ehkä käyttääksemme Freudin yhtä luokittelua – Freud puhuu nimittäin viattomista vitseistä ja tendenssi vitseistä: Viattomat vitsit on se mitä esimerkiksi lapset tekee yhdistellessään asioita omituisella tavalla ja tikahtuen sitten nauruun. Helge yhdistelee asioita omituisella tavalla, mutta ehkä juuri sillä tavalla, että kun hän näissä nyt noin neljässäkymmenessä Freudissa. Tässä on siis noin puolet sarjasta. Helge tekee näitä rinnastuksia niinhän tavallaan saattaa joitain asioita… no niin nyt mä kuitenkin oon puhunut pitkään vaikka lupasin puhua lyhyesti…. okei mä lopetan kohta… Hän yhdistelee asioita siten että hän saattaa ikään kuin joitain semmosia asioita joita me emme ehkä ole vielä osanneet käsitellä freudilaisittain.. ..niin yhteyteen tän Freudin ajattelun kautta. Jolloin me joudutaan miettimään miten voisi esimerkiksi tuolla olevaa teosta Freud ja Malevitš. …niin miten me tavallaan voitais lähestyä suprematismin maailmaa freudilaisittain. Elikkä ne siis ei ole vitsejä, jotka ikään kuin aukeaa välittömästi ja sitten ne on hoidettu päiväjärjestyksessä – vaan ne on vitsejä joita voi miettiä päivä tolkulla vielä näyttelyn jälkeen. Nyökkää jos olet Helge ylpeä tästä tulkinnasta. …..hän nyökkää… Tähän tää tarjoo mun mielestä loputtomasti aineksia. Eli toisin sanoen  …mutta kun meette kotiinne lukekaa Freudia. Sitten onneks tässä on semmonen kevennys, että tossa keskihuoneessa on sitten makkaroita. …ja miten makkarat liittyy Freudiin? Ne liittyy…erään henkilön… siis mä teen oman tulkinnan. Ne liittyy erään henkilön kautta – joka usein liitetään esim. taidekeskusteluissa Freudiin. …elikkä Jungiin. Arkkityypeihin… Helge tekee ikään kuin ehdotuksen, että jos tämmönen kollektiivinen alitajunta toimii, laukeaa – vie meidät jonnekin syviin maailmoihin arkkityyppien kautta. Niin voisko suomalainen arkkityyppi olla makkara? …nyökkää jos olet samaa mieltä… …hän nyökkää… …täällä on Makkaraklubin edutastajakin mukana. …ja nyt mulla hävis ajatus, mutta ei se niin tärkeetä oo… …mutta…. Samanlaisia semmosia outoja rinnastuksia syntyy makkaran ja erilaisten materiaalien ja mielleyhtymien kautta. Tästä saan sitten aasin sillan… siis mä olin ajatellut, että mä sanon tän seremonian jälkeen, että eikä tässä vielä kaikki ja pääsen Anu Tuomiseen. …mutta mä meen suoraan Anu Tuomiseen. …eli jos te vaikka illalla luette Freudia tai Jungia – niin Anu Tuominen voi pistää teidät lukemaan Wittgensteinia. Siinä on teille jo pitkäksi aikaa hupia. Eli Anu joka on mun mielestä on aivan nerokas – myöskin niinku rinnastaja, mutta hän tekee sitä eritavalla kuin Helge. Anu tavallaan niinku tutkii – ei suinkaan pelkästään maailman ja sanan tai kielen suhdetta vaan myös niinku Wittgenstein vaan… Hän tutkii myöskin maailman sanan ja kuvan suhdetta aika nerokkaasti mun mielestäni… …siis hyvin nerokkaasti mun mielestä. Jolloin keksinkin äsken viisauden taksissa tänne tullessani.  …elikkä jos Wittgenstein sanoo sen yhden tunnetun lauseensa niin Anun kautta voidaan tehdä parafraasi. Se mikä ei ole sanottavissa on kuvattavissa. Anu tekee sitä. Tuoden nämä kaikka ulottuvuudet samaan…. …erilaisista juonteista syntyvään kuvaan. Siinä mielessä Anu ja Helge on itseasiassa aika läheisiä sukulaisia toisilleen. Ja koska Helge tietää että sitä mitä ei voi sanoa… eiku miten se nyt menikään… ..niin Helge ei halua sanoa yhtään mitään, mutta siltä saa mennä kysymään. Siis se on tämä mies tässä mun vieressä. Sitten myöhemmässä rennossa vaiheessa iltaa. Kiitän ja toivotan teidät tervetulleeksi…

Lisää kuvia

Freud ja Arakne, 2017, sekatekniikka.