Kuukauden taitelija

Marianna Uutinen

Ei suurempaa mysteeriä

26.9.20015

Marianna Uutisen maalaukset saattavat näyttää aluksi hämmentävän yksinkertaisilta, selkeiltä ja suoranuottisilta. On kuin kankaalla olisi vain yksi ele. Mutta jokin niissä askarruttaa, ja mitä enemmän askarruttaa, sitä selvemmin ne tuntuvat monimutkaisiltä. Jää miettimään miksi taiteilija on tehnyt juuri tällaisen värinlevittämistyön, mitä taiteilija on halunnut sanoa. Jää tunne, että maalauksen taustalla on vaikka mitä, sellaista mitä voi vain aavistaa.

Ja juuri mietittäessä, mikä on taiteilijan haluama sanoma, ja kuinka paljon sitä voi yleensä olla, ollaankin Marianna Uutisen maalaamisen ja kuvan ytimessä. Hänen mukaansa maalaus, niin väriaineineen, kuva-aineineen kuin värisävyineenkin on niin runsaan mielikuvien kerroksen peitossa, että merkitysten muodostumista on yhden yksilön mahdotonta säädellä. Uutinen kieltää koko tekijyyden olemassaolon – vähän postmodernin dramaattisesti.

Mutta kyllä hän tietysti säilyy tekijänä, taiteilijana. Hän ehkä vain valitsee kuvan aineksena sitä tarkemmin, kun tietää että mikään, värikään, ei ole vailla merkitystaustaa. Hän saattaa kuitenkin lähteä liikkeelle tiedostaan, että kuvaan tulee väistämättä taiteilijan oman elämän projektioita, omaa tunnerakennetta, usein sellaista mikä ei suoraan voi ruveta kaikille aivan selkeäksi kuvaksi. Hän kertoo kuinka tärkeää silti on ”kun kuvassa on jokin tunnistettava asia. Että kuinka silloin maalauksesta lähtee erilaisia lankoja, maalauksen elementtien kieli rupeaa puhumaan maalarille ja kuinka siinä vaiheessa pitää vain pystyä kieltämään itsensä.”

Maalaus siis itse kyllä näyttää miten me hahmotamme, maalaus oikeastaan näyttää mitä kuvia meidän mielessämme onkaan. Mutta itseilmaisukin on yksi mahdollinen olemassa oleva kuva. Ja siksi Uutinen kuvaa tehdessään – muistaa esimerkiksi, että niin populaarikulttuuri kuin hänen rakastamansa abstrakti ekspressionismi ovat yhtä lailla osa meidän kuvakulttuuriamme, jotka vaikuttavat siihen miten näemme. Ja on oleellista pohtia sitä, miksi kuvissa näemme tai olemme näkevinämme sitä, mitä niissä näemme: ”Miksi joku telanveto saattaa näyttää vaikka takapuolelta.”

Mutta koska kuva tekee omiaan, niin Uutiselle on tärkeää, että maalauksessa edes se, mikä on mahdollista, olisi mahdollisimman suoraa. On jopa niinkin maalariromanttisesti, että Uutiselle nimenomaan ”maalien kanssa läträäminen” on aina ollut tärkeää. Hän levittääkin maalejaan mitä vaihtelevimmilla tavoilla: virittelemällään maalaustelalla, pursottamalla ja niin edelleen. Maalissa on materiaalisuuden nautintoa, jopa jotakin eroottista, kosketukseen ja kokonaisvaltaiseen tunnekokoemukseen verrattavaa. Siksi Uutisen on kai vaikea lähteä erottamaan kuvaa sen synnyttävästä materiaalista. Maalaus on ainetta, ja siksi kaikista kuvan assosiaatiokerroksista huolimatta jotakin konkreettista.Maalaukseen ei sittenkään ole laitettu mitään salaisuutta, ei taiteilijan sielua tai toista todellisuutta. Salaisuus on muualla. ”Minä haluan, että maalaukset ovat mahdollisimman avoimia ja selkeitä, että kaikki olisi näkyvillä. Että maalauksen katsomisen kokemus on tässä ja nyt. Ettei ole sen suurempaa mysteeriä kuin mitä itsestä katsojasta löytyy.”

Pessi Rautio

Uutinen_Roots and Blossoms 2005-3

Roots and Blossoms, 2005, akryyli kankaalle.

Lisää kuvia