Kuukauden taitelija

Antero Kare

3,7 miljardia vuotta

2.2.2004

Antero Kare on taiteilijana itseoppinut, mutta oppimäärä on ollut pitkä ja monipuolinen. Kare opiskeli nuorena filosofiaa, tiedotusoppia ja taidehistoriaa, mutta tutustuminen J.O. Mallanderiin ja Olli Lyytikäiseen johti legendaarisen Elonkorjaajat-ryhmän syntyyn, ja taide vei mukanaan. Alkuun Kare oli osallistuva, kommunikaatiota ja viestintää tutkiva taiteilija, mutta sitten hän alkoi tehdä muotokuvia ystävistään ja paneutui myös enemmän maalaamisen prosessiin ja maalaamisen teknisiin saloihin. Tällöin Kare ”oppi sen, mitä taide on ”. Kyseessä on Kareen mukaan ”omalakinen maailma, jossa maalaus prosessin myötä kertoo tekijälleen, minkälainen sen pitää olla”. Samalla Kareelle selvisi, että taide oli hänelle oikeastaan oman itsensä löytämistä. Hän maalasi teini-ikäisenä kokemiaan luontoelämyksiä, ja hämmästyi sitä, miten helppoa oli mennä ajassa viisitoista vuotta taaksepäin. Heräsi kysymys, voisiko ajassa matkustaa pidemmällekin – itseensä, vanhempiinsa, esivanhempiinsa, historiaan ja sen yli.

Alkoi aikamatka, joka jatkuu edelleen. Oman syntymän ajat 1940-luvulla eivät resonoineet, mutta 1800-luvun kansallisromanttinen maailma taiteineen ja Kalevalan synty vuonna 1835 herättivät vastakaikua, joka kuvataiteellisesti ei kuitenkaan synnyttänyt tekemisen halua – olihan se jo tehty Gallen-Kallelan ja muiden kultakauden taiteilijoiden toimesta. Sitten oltiin jo 500 vuotta taaksepäin, keskiajassa, ja Kare dokumentoi keskiaikaista kirkkotaidetta sekä Suomessa ja Ruotsissa.

Suurimpana herättäjänä toimi kuitenkin esihistoriallinen kalliotaide. Kare matkusti Karjalassa ja eri puolilla Venäjää suomalais-ukrilaisen kulttuurin alkulähteillä. Löytyi maailma, jossa ”kaikki oli läsnä”. Paikan henki tuotti ”ymmärryksen elämänmuodosta, elämän perusasioista, syntymästä, kuolemasta, arkisesta toimeentulosta, uskomisesta, toivomisesta jne. Oli kulunut 5 000 vuotta, eikä primitiivisen perimän tunnistamisessa ollut vaikeuksia.

Uralilla, muun muassa Kapovan luolassa, Kare meni 13 000 – 17 000 vuoden päähän, ja sitten ihmiskulttuuri alkaakin jo loppua: ”Täytyy ymmärtää, että ihmistä ei enää – tai oikeastaan vielä – ole.”

Ajan tiellä ihmisen historiasta oli siirryttävä taaksepäin kasvien ja eläinten syntymiseen, luonnonhistoriaan. Kare matkusti Amerikkaan ja tutustui fossiilien maailmaan, 560 miljoonaa vuotta sitten. Ja siitä taaksepäin ”varsinaisiin voimatekijöihin”, hapen synnyttäneisiin mikrobeihin, esimerkiksi3,6 miljardia vuotta sitten kehittyneeseen syanobakteeriin, joka elää keskuudessamme edelleenkin.

Täytyy kuitenkin muistaa, että Kare on taiteilija eikä esihistorioitsija tai mikrobiologi. Hänen kysymyksensä voivat ̶  ja saavat – olla muotoa: ”Pystynkö tunnistamaan esiin näitä muistoja?” Metodina on ennen kaikkea taide, joko veistoksenkaltainen elävä ja mikrobeita hyödyntävä teos tai sitten maalaus, jonka materiaalit Kare työstää itse jatkuvien kokeiluiden tuloksena – tietämättä aina itsekään prosessin lopputulosta. Teoksissa on monta aikatasoa päällekkäin, ja lähempi tarkastelu saattaa tuottaa kauempaa katsoen yhtenäiseltä näyttävästä teoksesta loputtoman määrän uusia tapahtumia, ristiriitaisuuksia ja sattumia, joita myös elämä on täynnään.

Eivätkö kysymykset lopu: ”Mistä syntyvät ukkonen ja salama? Miten aine järjestäytyy?”

Otso Kantokorpi

A.Kare 2

Kalkar, 2002, sekatekniikka.

 

Lisää kuvia näyttelystä