Kuukauden taitelija

Aarne ja Arja Jämsä

Muna, toukka ja perhonen

5.12. 2017 – 5.1.2018

Kovin monet taiteilijapariskunnat eivät tee työtään yhdessä. Yhteisen työhuoneenkin jakaminen on harvinaista. Yhden poikkeustapauksen tästä muodostavat kuvanveistäjä Aarne Jämsä (s. 1956) ja taidemaalari Arja Jämsä (s. 1957), jotka ovat pitäneet useita yhteisiä näyttelyitäkin.

Molemmat Jämsät ovat toki luoneet erilliset uransakin: Aarne kuvanveistäjänä, myös useita julkisia teoksia toteuttaneena, ja Arja taidemaalarina mutta myös Oriveden opiston pitkäaikaisena ja sangen vaikuttavana taideopettajana.

Galleria Ortonin näyttelyssä he ovat vieneet yhteistyönsä vielä askelta pidemmälle: nyt heidän teoksensa ovat sekä erillisiä että tarvittaessa toisiinsa yhtyviäkin – näkökulmasta riippuen.

Jämsät vievät katsojat taiteen synnyn ja peruskysymysten äärelle. Ideat ja havainnot kietoutuvat toisiinsa kiehtovalla tavalla.

Kuvanveistäjä hahmottelee ideoitaan usein piirtämällä, ja monen veistäjän tavoin Aarnekin on armoitettu piirtäjä. Veistotaiteen kolmiulotteisuus vaatii kuitenkin luonnostelua myös muotoon, ja veistoksiakin voi syntyä vähän samalla tavalla kuin piirustuksia: intuitiivisesti ideoita testaten ja kokeillen sekä myös unohtaen ja hyläten. Veistoksen aihioita ja alkuja saattaa lojua pitkin työhuonetta pitkiäkin aikoja.

Taidemaalari puolestaan tarvitsee usein havainnon, mikä ei tarkoita tietenkään sitä, että hän maalaisi pelkästään havainnon pohjalta vaan pikemminkin sitä, että havainto – vaikka vain häivähdys jostain – tai ehkä muistikuva havainnosta laukaisee maalarin innoituksen. Havainnot saattavat myös sekoittua toisiinsa. Konkreettisesti: Arja katseli aikansa työhuoneen nurkissa ja lattioilla lojuvia Aarnen veistoksia ja ryhtyi sitten tekemään niistä maalauksia. Hän käynnisti metamorfoosin: veistos muuttui maalaukseksi kuin toukka perhoseksi. Veistos oli muna (ovo), maalaus oli toukka (larva). Yhdessä ne olivat kotilo (pupa). Katsojan tehtävä on nyt mielikuvituksensa voimin tehdä niistä vapaana liihottava yksilö (osuvasti imago).

Kaksoisteoksiin syntyy myös kiinnostava kaksisuuntainen liike. Ne keskittävät ajatuksen taiteen syntyyn liittyviin asioihin: viivaan, väriin ja muotoon. Samalla ne kuitenkin yhdessä avaavat ja levittävät näitä asioita kohti erilaisia mahdollisia ratkaisumalleja.

Otso Kantokorpi

Lemmikki, 2016-2017, öljy kankaalle, lasikuitu, pigmentti.

Lisää kuvia näyttelystä