Kuukauden taitelija

Carita Savolainen

Kerroksellinen järvi

4.6.2007

Carita Savolainen (s.1957) on asunut kolmisenkymmentä vuotta Ranskassa maalaten etupäässä abstrakteja töitä. Uudet maalaukset ovat kuitenkin aivan ilmiselviä maisemia: vettä, ilmaa ja maata, mutta symmetrisiä sommitelmia. Ei ole aivan vaikea aavistaa että Savolainen on maalannut abstraktia, nämä ovat yhtä paljon esittäviä maisemakuvia kuin silkkoja värillisiä maalauksellisia ilmestyksiäkin. Monen ohuen kerroksen myötä syntyvä väri on kuin se loistaisi itsestään valoa, maalaus on itsenäinen säteilijä. Mutta samalla värien kerroksellisuus luo kankaalle veden läpikuultavuuden, vaihtelevuuden ja heijastusten illuusiota, maalaus säteilee kuin luonnonmaiseman ulkonaisella voimalla.

Vaikka Savolaisen maalaus on harkitusti tiivistetty sommitelma, värillisesti intensiiviseksi keskitetty itsenäinen kangaspinta (näkee, että hän arvostaa Mark Rothkoa) silti horisontti ja veden pinta saavat katsojan ikään kuin leijailemaan sisään maisemaan. Katsojan sijainti vieläpä tuntuu jatkuvasti vaihtelevan, ikään kuin hän olisi väliin korkealla, väliin matalalla veden pinnan lähellä.

Savolaisen vesimaisemissa on siis silkkoja abstraktioita selkeämmin ilmaistu suhde fyysiseen paikkaan ja tilanteeseen, vaikka Savolainen ei kuvaakaan erityistä maisemaa, vaan ”mielikuvaa tai muistikuvaa tietystä perusmaisemasta. On kylläkin muistikuva sellaisesta visuaalisesta kokemuksesta että pilvet kaatuu päälle ja vesi on syvänä jossain hyvin alhaalla.”

Tällaisen peruskokemuksen kai tunnistaa moni suomalainenkin. On kai selvää että Savolaisen maisemat ovat abstrakteinakin nimenomaan järvimaisemia, auringonlaskussa tai auringonnousussa. Tässä on suomalainen peruskuva, joka on jotenkin asettunut kai kaikkien suomalaisten päähän. Savolainen sanoo sen olevan itselleenkin ”identiteetin kuva, joku tunnistettavuus sen kautta löytyy”, niin että se liittyy varmasti hänen paluuseensa Ranskasta Suomeen. Paluu tuntui oudolle, se oli jopa eksoottinen kokemus, ”siinä oli muuttunut sekä itse että Suomi”.

Carita Savolainen on tietoinen siitä että kun maalaa perikuvaa, moneen kertaan kuvaksi tehtyä ja kuvana nähtyä, liikutaan riskirajoilla: ”Maiseman maalaamisessa on jotain kliseenomaista aina hyvin lähellä. On kiinnostavaa miettiä koko ajan kuinka pitkälle uskaltaa mennä, kuinka kaunista uskaltaa tehdä. Yleisempäähän ja totutumpaahan kai on sentään kokeilla kuinka sotkuisesti uskaltaa tehdä.” Mutta Savolaisen maalauksiin ei ole tarttunut lainkaan helppoa mainosmaista kuvanostalgiaa. Ehkä siksi, että ne tuovat maalauksen harkittuihin ja hallittuihin omiin lakeihin mukaan varsin omakohtaisesti koetun muistijäljen, jännitteen identiteettiin asti. Universaaliksi koettuihin maalauskankaan lakeihin tulee ihmisen aika.

Pessi Rautio

Carita Savolainen, Hetki juuri ennen, öljy, 110cm x 110cm, 2007

Hetki juuri ennen, 2007, öljy kankaalle.

Lisää kuvia näyttelystä